Ajopoleilta tukea ajokyvyn arviointiin
Uudet ajopolit ratkaisevat kiperiä kysymyksiä ja tuovat ajoterveystietoa lääkäreille.
Marja Huuskonen ottaa potilaaseen yhteyttä henkilökohtaisesti, jos ajolupa evätään.
Diabetes, uniapnea ja päihdeongelma. Kenties vanha aivovamma. Voiko potilas jatkaa ammattiautoilua tai autoilua ylipäätään? Potilaan leipätyö tai ainakin liikkumisen vapaus on vaakalaudalla, ja hän vastustelee. Lääkäri empii, miten asia pitäisi ratkaista.
TYKS:n ja HYKS:n ajopoleilla ratkotaan tilanteita, joissa potilaan ajoterveyden arviointi on poikkeuksellisen hankalaa. Usein potilaalla on monta sairautta tai ajokykyyn vaikuttavia lääkkeitä, jotka kaikki vievät ajokykyä.
TYKS:ssa liikennelääketieteen osaamiskeskus Ajopoli on toiminut pian kaksi vuotta, ja siellä on käsitelty noin 150 potilaan ajoterveysasioita. HYKS:n ajoterveyden osaamiskeskus aloitti toimintansa alkukesästä.
Myös muissa yliopistosairaaloissa on suunnitelmia ajoterveyskeskusten perustamiseksi.
– Alussa luulin, että meillä käsiteltäisiin ikäihmisten ajoterveyttä. Valtaosa potilaista onkin vähän päälle viisikymppisiä miehiä, ammattikuljettajia, kertoo hankejohtaja, fysiatri ja työterveyshuollon erikoislääkäri Marja Huuskonen TYKS:sta.
– Naiset ilmeisesti useammin spontaanisti luopuvat ajokortista. Nuorin käsitellyistä tapauksista on ollut mopokorttia havitteleva 14-vuotias, kertoo TYKS:n Ajopolin asiantuntijaneurologi Mikael Ojala.
Joskus kortti annetaan takaisin
Huuskonen haastattelee potilaan, ja tälle teetetään tarvittaessa lisätutkimuksia. Potilaalle kootaan lähete, jonka perusteella erikoislääkäriraati tekee ratkaisunsa. Liikennelääkäri tarkistawa lausunnon.
– Pyrimme siihen, että päätös on hyvin tehty ja lausunto on sellainen, että potilas itsekin ymmärtää, mihin päätös perustuu, Huuskonen kertoo.
Jos ajolupa evätään, Huuskonen ottaa potilaaseen yhteyttä henkilökohtaisesti.
– Tavoitteena on hoitaa tilanne inhimillisesti.
Aina korttia ei oteta pois. TYKS:ssa palautettiin jo ensimmäisen vuoden aikana ajolupa 17 ammattikuljettajalle, joiden terveydentilan todettiin parantuneen riittävästi.
HYKS:n ajopolilla potilaita ei tutkita
HYKS:n ajopoli tarjoaa lääkäreille ja klinikoille konsultaatioapua ja koulutusta. Se käsittelee tapauksia, joissa erikoislääkäri potilaan arvioituaan toteaa tilanteen olevan monimutkainen ja sillä rajalla, pitäisikö ajolupa myöntää vai ei. Second opinionia sieltä ei saa, sen potilas joutuu hankkimaan omalla kustannuksellaan.
– Tämä ei ole mikään valituspoliklinikka, vaan korkeamman tason konsultaatiopoliklinikka, liikennelääketieteen professori, silmätautiopin dosentti ja ajopolin johtaja Timo Tervo sanoo.
HYKS:n ajopolilla potilaita ei tutkita. Erikoislääkärien raati tekee arvionsa muualla tehtyjen tutkimusten perusteella ja ohjeistaa tarvittaessa lisätutkimuksiin.
Ajopolien tehtävänä on myös kouluttaa lääkäreitä ajoterveyden valvontaan. Arviointiin osallistuvat lääkärit kouluttavat omissa yksiköissään alansa lääkäreitä.
– Kun kentälle lähtee hyvin perusteltuja lausuntoja, jatkossa samanlaisessa tilanteessa potilasta ei tarvitse välttämättä lähettää meille, Ojala sanoo.
Kuljettajan terveydentila suurin turmariskiin vaikuttava tekijä
Kaksi kolmasosaa kuolonkolareista liittyy jollain tapaa kuljettajan tilaan. Näitä tekijöitä ovat sairaudet, sairauskohtaukset, päihteet, lääkkeet tai itsemurha.
Timo Tervo korostaa, että lääkärikunnan tietämystä ajoterveydestä pitää lisätä. On selvä näyttö siitä, että lääkärit voivat toiminnallaan vähentää liikenteen uhreja.
Suomi on ainoa maa, jossa kuolonkolareiden yhteydessä selvitetään aina kuljettajan terveydentila ennen kolaria ja tehdään oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus.
– Olen ollut liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnassa mukana 14 vuotta. Siellä paljastuu paljon sellaisia autonkuljettajia, joille on kirjoitettu lääkärintodistus, vaikkei ajokuntoa ole ollut, Tervo sanoo.
Erikoisalojen välillä eroja ilmoittamisessa
Lääkärillä on Trafin ajoterveysohjeiden mukaan velvollisuus ilmoittaa poliisille, jos potilaalle määrätään yli puoli vuotta ajokieltoa.
Erikoisalojen välillä on Tervon mukaan eroja siinä, miten aktiivisesti ilmoituksia tehdään. Silmälääkärit tekevät paljon ilmoituksia, mutta psykiatrit pelkäävät ilmoituksen vaikuttavan potilaan hoitomyöntyvyyteen.
Turun pääpoliisiasemalla tehdyn selvityksen mukaan yksityislääkärit eivät juuri tehneet ilmoituksia poliisille vuonna 2015. (Lähde: Trafin julkaisuja 15/2015.)
Mikael Ojala tunnistaa tämän. Hän pitää pientä yksityisvastaanottoa neurologina ja tekee ilmoituksia viikoittain.
– Minulle se on aivan arkea, eikä siihen vaikuta lainkaan se, että olen privaattilääkäri.
